5 asiaa, mitä kaipaan Suomesta

Vaikka rakastankin Tanskaa ja tanskalaisia, ei ole mikään salaisuus, että ikävöin samaan aikaan kovasti Suomeen, erityisesti näin joulun alla. Ihan itseäni terapioidakseni ja huvin vuoksi sekä urheilun kannalta päätin listata asioita, joita kaipaan eniten Suomesta.

1. Suomen kieli. Tämä saa ehdottomasti ykköspaikan. Voi että meillä onkin ihana kieli suomessa ja kuinka ihana sitä on puhua. Olkaamme ylpeitä omasta pienestä ja harvinaisesta kielestämme, joka kuitenkin on myös niin ihana, kaunis ja rakas. Silloin sitä vasta osaa arvostaa, kun itseään ei saa päivisin ilmaista omalla äidinkielellään. Toki puhumme iltaisin (joo ja aamuisinkin muutaman sanan heh) kotona suomea, mutta joskus niin palavasti kaipaan sitä, että saisin töissä ottaa osaa omalla äidinkielellä johonkin mielenkiintoiseen keskusteluun. On se vaan ihan eri asia, kun saa ilmaista itseään sillä kotimaisella. Suomenkieliset kirjat ovat minulle myös aarteita ja onneksi muutamat ystäväni ovat näitä aarteita jaksaneet minulle tänne kantaa. Toivonkin salaa joululahjaksi jotain oikein paksua suomenkielistä uutuuskirjaa.

2. Ystävät. Niitä on ikävä oikeastaan joka päivä, joskus enemmän joskus vähemmän, mutta kuitenkin säännöllisen riipivästi. Joskus tulee mieleen joku tuttu, jota ei ole nähnyt hetkeen. Olisipa kiva soittaa ja sopia tapaaminen, mutta eihän se vaan nyt niin käy. Salainen haaveeni on, että pääsisin vielä ennen joulua edes käväisemään Suomessa. Tämä toive ei taida toteutua, tai ainakin huonolta näyttää jo ihan ajan puitteissa. Onneksi on kuitenkin matkustavat ja netissä aktiiviset ystävät, joten yhteyttä tulee silti pidettyä, milloin mitenkin, kiitos netin.

3. Jouluinen Helsinki ei ole ehkä sellainen asia, jota ajattelisin ympäri vuoden, mutta juuri nyt ennen joulua olisi ihana olla Suomessa, ja tarkalleen ottaen Helsingissä. Nähdä joulukadut ja valot, tarpoa lumessa ja tavata ystäviä. Paluu kohtaan kaksi. Ystävät.

4. Suomalainen ruoka. Oikeastaan tanskalainen ruoka ei ole kovin erilaista kuin suomalainen ruoka eli mitään kulttuurishokkia tästä ei nyt saa väännettyä. Mutta. Jotain makuja silti puuttuu. Hyvin pitkään pärjäsin ihan ilman suomalaisia makuja, mutta nyt ehkä joulun lähestyessä on tullut ikävä myös niitä suomalaisia jouluruokia, ja hyvin tummaa leipää, jota täältä ei saa. Tanskalaiset ovat kovin ylpeitä omasta rugbrödistaan, mutta hei, se ei ole kyllä mitään verrattuna vaikka jälkiuunileipään tai reissumieheen. Hei, voisiko joku tuttu lähettää mulle leipää? 😉 Enkä edes mene nyt niihin jouluruokiin ja laatikoihin.

5. Koti. Tämä on ehkä kaikkein vaikein pala. Omaa kotitaloa on niin kova ikävä, että alkaa itkettää joka kerta kun edes ajattelen sitä. Ikävä on taloa, omaa asuntoa, kaikkia huoneita, naapureita, pihapiiriä, koko aluetta, jossa asuimme. Ikävä on niin kova, että en oikeastaan pysty ajattelemaan sitä kovin pitkään. Onneksi jo yhdet naapurimme käväisivät kylässä täällä, mutta sen jälkeen tuli melkein vielä enemmän ikävä. Toivon silti, että saadaan toisetkin naapurit vielä käymään. Voi, kunpa saisi siirrettyä sen oman asuinalueen vaikka suoraan tänne Tanskaan.

Silti tiedän, että jos nyt muuttaisimme tältä istumalta takaisin Suomeen, ikävöisin takaisin tänne Tanskaan. Aika monimutkaista vai mitä? Onko kenelläkään toisella ollut tällaisia fiiliksiä? Edelleen mieleeni palaa lause, jonka joku minulle sanoi tuolla Ulkosuomalaisten ryhmässä viimeksi, kun valittelin ikävää. “Sieluni on aina väärällä puolella tunturia.” Niin kai se vaan sitten on.