Kuuntelin aamulla, kun Eppu ja Isla leikkivät yhdessä piilosta. Ensi Eppu laski ja löysi siskonsa melkein heti. Tällä kun on tapana piiloutua aina samaan paikkaan, vaatekaappiin. Sitten oli Islan vuoro.
– Laske! komensi Eppu.
– Kolmetoitta, Neljätoitta. Tullaan!
– Et sä voi vielä tulla. Laske kunnolla!
– Kolmetoitta, neljätoitta, tullaan!
Leikkiä oli hauska kuunnella aika pitkäänkin, mutta huudoksihan se meni lopulta. Välillä tekisi oikein sääliksi naapureita ellei tässä meidän talossa sattuisi olemaan erityisen hyvät äänieristeet. Ne oli nimittäin juuri uusittu ennen kuin muutimme tänne. Onneksi! Joskus minusta tuntuu, että meillä asuu varsinainen Kiljusen herrasväki. Jos ovikello soi, kaikki huutavat ja vielä koirat haukkuvat päälle.
Arki lasten kanssa on hauskaa, vaikkakin aika äänekästä. Lasten leikkimistä keskenään on hauska seurata. Nyt varsinkin, kun heillä on yhteinen leikkihuone. Menen usein sinne vaan istuskelemaan ja seuraan puolihuolimattomasti, mitä he touhuavat. Joskus on taas päiviä, kun kaikki menee tappeluksi ja riitapukareita pitää olla erottamassa toisistaan. Taapero ei aina ymmärrä, että ihan kaikkea ei aina saa tehdä (vaikka rikkoa isoveikan leikkejä). Ja isoveikka ei aina ymmärrä, että taapero ei ymmärrä. Onneksi lapset ovat vähitellen oppineet myös itse selvittämään ristiriitojaan ja toivottavasti se taito kehittyy vielä ajan mittaan.
Tänään meillä sitten vipeltääkin täällä kaksi leikki-ikäistä ja kolme taaperoa, kun ystäväperhe tulee kylään. Isla on erityisen ihastunut kaverin samanikäiseen poikaan. Eivät he oikein vielä osaa leikkiä yhdessä, mutta touhuavat taaperojuttujaan ja seuraavat toinen toisiaan. Aika vauhdikas sunnuntai siis luvassa. Ja illalla tulee Silta sekä Solsidan. Kivaa!
Mukavaa päivää teillekin! 🙂
Ps. Kuvat on otettu syyskuussa, jolloin oli vielä ihanan lämmin.
Minua rupesi niin naurattamaan kun kerroit, että kun ovikello soi niin kaikki huutavat ja koira vielä haukkuvat päälle, meilläkin oli niin vielä kun Hupu oli jo ja meillä oli suuri Leevi koira jota ei enää ole ja Leevi kun haukkui niin oli jykevää kuunneltavaa ja Hupu huusi, että korvat vinkui tillikkaa pitkään, se oli elämää se mutta naapurit onneksi kesti sen, meidän piti luopua Leevistä koska hän ei ollut pienten lasten koira vaan enemmän aikuisten, hän kyllä tykkäsi lapsista mutta oli arvaamaton, joten emme voineet ottaa riskejä vaan annoimme hänet pois. Kova ikävä on häntä vieläkin, siitä on jo vuosi eikä ikävä hellitä oikein, hän oli todella viisas ja oppivainen, haki tossutkin papalle makuuhuoneesta yksitellen. Hyvää sunnuntaita teille ja kaikille lukijoille.
Sellaisia hassuja ne koirat on! Innostuvat aina kun joku on tulossa. 🙂 Meillä on ollut hyvä tuuri, kun koirien kanssa kaikki mennyt kivasti, mutta nämä meidän “vanhat valkoiset herrat” ovatkin tällaisia pieniä ja iloisia pikku otuksia. 🙂
Mukavaa alkavaa viikkoa!
Meillä nuorin menee aina pesään piiloon. Tykkää siis kasata ison kasan tyynyjä ja peittoja sohvalle ja kutsuu sitä pesäksi. Sellainen turvallinen ja pehmeä pesä se rakennelma onkin 🙂
Saako muuten kysyä mistä puistosta nuo kuvat on otettu? Tuli hieman jännä fiilis niitä katsoessa ja mietin olisinkohan itse käynyt lapsena leikkimässä vai onko vaan muuten niin samanoloinen paikka 🙂
Oi, kuulostaa ihanalta paikalta! 🙂 Kuvat on Kaivopuistosta “lohikäärmepuistosta”. 🙂 Tuo on aika ihana puisto ja taitaa olla myös hyvin suosittu. Lisäksi vieressä on Kaivarin kanuuna kirppis, niin tuon varjolla äitikin voi piipahtaa kirpparilla samalla reissulla. 😉
Dementikko tajusikin jo jälkijunassa, että oltiin muutama kesä sitten tuolla ihan omien lasten kanssa hetken, kun miehellä oli siinä lähellä yksi työprojekti meneillään ja lapsena tuli leikittyä puolestaan Sepänpuistossa.
Minua rupesi niin naurattamaan kun kerroit, että kun ovikello soi niin kaikki huutavat ja koira vielä haukkuvat päälle, meilläkin oli niin vielä kun Hupu oli jo ja meillä oli suuri Leevi koira jota ei enää ole ja Leevi kun haukkui niin oli jykevää kuunneltavaa ja Hupu huusi, että korvat vinkui tillikkaa pitkään, se oli elämää se mutta naapurit onneksi kesti sen, meidän piti luopua Leevistä koska hän ei ollut pienten lasten koira vaan enemmän aikuisten, hän kyllä tykkäsi lapsista mutta oli arvaamaton, joten emme voineet ottaa riskejä vaan annoimme hänet pois. Kova ikävä on häntä vieläkin, siitä on jo vuosi eikä ikävä hellitä oikein, hän oli todella viisas ja oppivainen, haki tossutkin papalle makuuhuoneesta yksitellen. Hyvää sunnuntaita teille ja kaikille lukijoille.
Sellaisia hassuja ne koirat on! Innostuvat aina kun joku on tulossa. 🙂 Meillä on ollut hyvä tuuri, kun koirien kanssa kaikki mennyt kivasti, mutta nämä meidän “vanhat valkoiset herrat” ovatkin tällaisia pieniä ja iloisia pikku otuksia. 🙂
Mukavaa alkavaa viikkoa!
Minua rupesi niin naurattamaan kun kerroit, että kun ovikello soi niin kaikki huutavat ja koira vielä haukkuvat päälle, meilläkin oli niin vielä kun Hupu oli jo ja meillä oli suuri Leevi koira jota ei enää ole ja Leevi kun haukkui niin oli jykevää kuunneltavaa ja Hupu huusi, että korvat vinkui tillikkaa pitkään, se oli elämää se mutta naapurit onneksi kesti sen, meidän piti luopua Leevistä koska hän ei ollut pienten lasten koira vaan enemmän aikuisten, hän kyllä tykkäsi lapsista mutta oli arvaamaton, joten emme voineet ottaa riskejä vaan annoimme hänet pois. Kova ikävä on häntä vieläkin, siitä on jo vuosi eikä ikävä hellitä oikein, hän oli todella viisas ja oppivainen, haki tossutkin papalle makuuhuoneesta yksitellen. Hyvää sunnuntaita teille ja kaikille lukijoille.
Sellaisia hassuja ne koirat on! Innostuvat aina kun joku on tulossa. 🙂 Meillä on ollut hyvä tuuri, kun koirien kanssa kaikki mennyt kivasti, mutta nämä meidän “vanhat valkoiset herrat” ovatkin tällaisia pieniä ja iloisia pikku otuksia. 🙂
Mukavaa alkavaa viikkoa!
Meillä nuorin menee aina pesään piiloon. Tykkää siis kasata ison kasan tyynyjä ja peittoja sohvalle ja kutsuu sitä pesäksi. Sellainen turvallinen ja pehmeä pesä se rakennelma onkin 🙂
Saako muuten kysyä mistä puistosta nuo kuvat on otettu? Tuli hieman jännä fiilis niitä katsoessa ja mietin olisinkohan itse käynyt lapsena leikkimässä vai onko vaan muuten niin samanoloinen paikka 🙂
Oi, kuulostaa ihanalta paikalta! 🙂 Kuvat on Kaivopuistosta “lohikäärmepuistosta”. 🙂 Tuo on aika ihana puisto ja taitaa olla myös hyvin suosittu. Lisäksi vieressä on Kaivarin kanuuna kirppis, niin tuon varjolla äitikin voi piipahtaa kirpparilla samalla reissulla. 😉
Dementikko tajusikin jo jälkijunassa, että oltiin muutama kesä sitten tuolla ihan omien lasten kanssa hetken, kun miehellä oli siinä lähellä yksi työprojekti meneillään ja lapsena tuli leikittyä puolestaan Sepänpuistossa.
Meillä nuorin menee aina pesään piiloon. Tykkää siis kasata ison kasan tyynyjä ja peittoja sohvalle ja kutsuu sitä pesäksi. Sellainen turvallinen ja pehmeä pesä se rakennelma onkin 🙂
Saako muuten kysyä mistä puistosta nuo kuvat on otettu? Tuli hieman jännä fiilis niitä katsoessa ja mietin olisinkohan itse käynyt lapsena leikkimässä vai onko vaan muuten niin samanoloinen paikka 🙂
Oi, kuulostaa ihanalta paikalta! 🙂 Kuvat on Kaivopuistosta “lohikäärmepuistosta”. 🙂 Tuo on aika ihana puisto ja taitaa olla myös hyvin suosittu. Lisäksi vieressä on Kaivarin kanuuna kirppis, niin tuon varjolla äitikin voi piipahtaa kirpparilla samalla reissulla. 😉
Dementikko tajusikin jo jälkijunassa, että oltiin muutama kesä sitten tuolla ihan omien lasten kanssa hetken, kun miehellä oli siinä lähellä yksi työprojekti meneillään ja lapsena tuli leikittyä puolestaan Sepänpuistossa.